Sivut

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Helsinki City Triathlon

MITÄ: Helsinki City Triathlon
MISSÄ: Helsinki, uimastadion
MILLOIN: lauantaina 24.8.2013
KENELLE: juuri sinulle!
HINTA: 48€ (kun ilmoittaudut 31.5. mennessä)




Tuleva kesä on täynnä kaikkea kivaa ja yksi odotetuimmista tapahtumista omalta osaltani on elokuun 24 päivänä järjestettävä Helsinki City Thriathlon. Tapahtumasta on muodostunut minulle ja muutamalle sukulaiselleni jo perinne, sillä olemme olleet mukana useampana vuotena. Itseltäni viime kesän kisat jäivät valitettavasti väliin, kun umpisuoli päätti tulehtua juuri ennen kisoja ja kisapäivän vietinkin sitten sairaalassa. Ensi kesänä olisi kuitenkin jälleen tarkoitus asettua starttiviivalle ja lähteä tavoittelemaan uusia ennätyksiä :) Olen sen verran kilpailuhenkinen, että pelkkä maaliviivan ylittäminen ei riitä! Haluan voittaa itseni.

Voisin sanoa, että tähän triathloniin voi osallistua oikeastaan lähes kuka tahansa. Jos pystyt uimaan 300 m, pyöräilemään 10 km ja juoksemaan/kävelemään 3 km, tämä voi olla sinun juttusi. Mitää hurjaa kuntoa ei siis vaadita. Pyörä voi olla viimesen päälle viritetty kilpuri tai sitten mökin navetasta löytynyt, ruostekukkien koristama vanha mummomankeli. Uinti tapahtuu lämmitetyssä altaassa, jossa sukeltajat vahtivat ettei kukaan huku. Uida saa kissaa, koiraa, sammakkoa tai mitä ikinä haluaakaan, sillä tyyli on vapaa. Juoksuosuuden voi juosta kävellä tai ryömiä, kunhan eteen päin pääsee. 

Mukana on viime vuosina ollut satoja iloisia liikkujia ja taso vaihdellut laidasta laitaan. Tuloslistan kärkipäästä löytyy aktiivisia harrastajia sekä usein myös uimareita, jotka paukuttelevat uintimatkan useamman minuutin muita nopeammin. Matkalle lähdetään noin 20-30 hengen ryhmissä ja ilmoittautumisen yhteydessä voi valita lähdön oman tavoiteajan perusteella. Uimaosuudella uidaan 50 metriä pitkää allasta 3 kertaa ympäri. Sitten juostaan vaihtopaikalle, jossa suoritetaan vaatteiden vaihto ja hypätään pyörän satulaan. Pyörälenkki on 5 km pitkä ja se kierretään kahteen kertaan. Matkalle mahtuu niin ylä- kuin alamäkiäkin sekä tasaista. Pyöräosuuden jälkeen pyörä jätetään vaihtopaikalle ja kirmataan juoksuosuudelle, jossa 1,5 km lenkki kierretään kahteen kertaan. Lenkin lopussa on mäkiä, joissa saa varmasti viimeisetkin menut irti itsestään.

Sarjoja löytyy lapsille ja aikuisille, miehille ja naisille, kilpapyörille ja tavallisille pyörille, yksilöille ja ryhmille. Eli on mistä valita :) Itse olen siis ollut mukana kaksi kertaa tavallinen vaihdepyörä kulkuvälineenä. Tunnelma on ollut huipussaan molemmilla kerroilla. Reitin varrella on aina katsojia kannustamassa ja kuvaamassa. Kahdesta kerrasta viisastuneena ja oppineena voisin vaikka jakaa muutaman neuvon/vinkin, joista saattaa olla apua:

* muista ottaa omat uimalasit mukaan, järjestäjiltä saat vain uimalakin
* uintiosuuden jälkeen olet märkä, joten esim. kireden trikoiden pukeminen on super hankalaa
* älä ui itseäsi väsyksiin, sillä pyöräily ja juoksu muodostavat suurimman osan loppuajastasi
* ole ajoissa paikalla tapahtuma-aamuna, väkeä on ollut aika paljon
* lue kisaohjeet huolella läpi ja noudata niitä, silloin kaikki toimii hyvin :)

Tule siis sinäkin mukaan. Haasta vaikka työkaverisi kisaamaan. Tai kerää kokoon kaveriporukka.




tiistai 19. maaliskuuta 2013

Viikonlopun herkkuja

Pidän todella paljon ruuanlaitosta ja leivonnasta, mutta valitettavasti näille huveille vaan jää aivan liian vähän aikaa arkena. Iltaisin olen usein myöhään kotona eikä ensimmäisenä mielessä todellakaan ole ruveta leipomaan tai tekemään ruokaa. Niinpä nämä huvit jäävät sitten yleensä viikonlopuille. En ole mikään gourmet kokki, vaan tykkään tehdä aika tavallista kotiruokaa. Innostun kuitenkin helposti kaikenlaisista uusista ideoista ja tykkään ihan vain selailla ruokaohjeita ja ottaa niistä ideoita talteen. Rakastan kaunista ruokaa ja Sikke Sumarin Ruokaa Rakkaudella -ohjelma on ehdoton suosikkini. Minulla on myös tietenkin molemmat Siken kirjat kotona. Teen kuitenkin harvoin ruokaa reseptin mukaan, sillä usein tykkään soveltaa ja muokkailla ohjeita. Leipoessa reseptejä tulee kyllä sitten ainakin jollain tasolla noudatettua :)

Olen itse periaatteessa kaikkiruokainen. Rakastan lihaa ja salaattia todella paljon, mutta pidän myös kasvisruuista. Ja täytyy paljastaa, että pinaattikeitto on miun herkkua. Se kaupan pakastealtaasta saatava. Ja huom, ilman kananmunaa! Kananmuna vaan ei mielestäni sovi sinne, vaikka niistä muuten tykkäänkin. Olen yrittänyt tehdä pinaattikeittoa myös itse, mutta eipä ole ikinä tullut yhtä hyvää ja niinpä tyydyn tähän valmisversioon. Koska Marko on karppaaja, viime aikoina onkin tullut erikoistuttua karppausleivontaan. Olen tehnyt mm. tortilloja, näkkäriä, mantelilettuja, suklaa-mansikka kakun ja karppisämpylöitä. Karppisämpylöitä tulee tehtyä aika usein ja ne maistuvat myös minulle, vaikka eiväthän ne ole sama asia kuin normaalit hiivalla kohoteut tuoreet sämpylät. Meidän karppisämpylöiden ohje on muokattu useista netissä olevista ohjeista.

6 sämpylää
100g rahkaa 
2 kananmunaa, 
1 dl mantelijauhoja
2dl juustoraastetta
1 dl pellavansiemenrouhetta
1 dl siemeniä (seesamin, auringonkukan...)
2 rkl psylliumia
2rkl vehnäleseitä
2 tl leivinjauhetta
vettä 

Kaikki aineet vaan sekaisin ja vettä laitetaan sen verran, että taikinan pystyy lusikoimaan keoiksi pellille. Sitten paistetaan 225 C noin 15 min. Kaikki määrät ovat "suurin piirtein", joten kokeilemalla löytyy itselle mieluisin aineiden suhde.







Viime viikonloppuna tuli tosiaan tehtyä ensimmäsitä kertaa karppikakku. Etsin netistä ohjeita ja ideoita ja "loin" sitten ihan oman reseptin, joka lopulta toimi erittäin hyvin. Pohjaksi tein suklaakakun, johon laitoin rahkaa, kananmunia, mantelijauhoja, kookosjauhoja, suklaa heraa, tummaa suklaata, kaakaojauhetta, sulatettujen mansikoiden mehua, maitoa, voita, kookosöljyä, leivinjauhetta ja steviaa. Täytteeksi tuli sokeritonta vadelmahilloa, mansikoita, kermaa ja rahkaa. Päälle kermaa, rahkaa ja pakastekuivattuja marjoja. Näin jälkeen päin ajateltuna suklaata olisi voinut olla pohjassa vähän enemmän. Olin kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen :)

Valmiskakku sekä kakusta leikattu palanen. Koristeluun en tällä kertaa juurikaan ehtinyt panostanut. Ensi kerralla sitten kauniita pursotuksia kermasta.







Viikonlopun herkkuihin kuului myös tortillat. Tehtiin siis itse tortillaletut. Täytteeksi tuli jauhelihaa, salsaa, avokadoa, juustoraastetta, paprika-sipuli muhennosta sekä creme fraichea. Kuvia en sitten tietenkään ehtinyt ottaa, niin nopeasti katosivat nämä herkut nälkäisten syöjien suihin. Mutta ensi kerralla kamera on valmiina toivottavasti.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Jääsukeltaja, Ice Diver

Yksi uusin tulokas harrastusteni joukossa on sukellus. Opiskeluaikana sain innostuksen peruskurssin suorittamiseen. Köyhänä opiskelija minun piti kerä yksi vuosi rahaa kurssimaksua varten ja loppukesällä 2011 pääsin vihdoin kurssin suorittamaan. Se oli sitten menoa yhdellä kertaa, sukellus vei sydämeni. Peruskurssin (Padi OWD) jälkeen into vain kasvoi ja viime kesänä suoritinkin sitten jo jatkokurssin (Padi AOWD). Omat varusteet sain vihdoin kasaan viime kesän ja loppusyksyn aikana. Ongelmia tuotti erityisesti oma pituus, sillä mikään kuivapuku ei tuntunut olevan tarpeeksi pitkä. Niin siis pituuttahan saa, kun ottaa tarpeeksi suuren koon, mutta sitten se leveys...

Kuivapuku oli ihan ehdoton hankinta, koska vilukissana en voisi edes kesällä suomessa sukeltaa märkäpuvussa. Olen ollut varsin tyytyväinen näihin omiin varusteisiini:

* Oseanic Aerdura Lady kuivapuku
* Halcyonin sinkkusetti 12L pullolla
* Northern Lightin 15W led-kanisterivalo
* Mares Nemo Wide sukekone

Aika perussettiä, mutta tarvekin on sen mukainen. Saahan sitä sitten ostella lisää parempia, jos jatkossa tulee tarve. Ja tosiaan yhdellä pullolla ainakin toistaiseksi vielä mennään. Varusteet tuli koekäytettyä oikein kunnolla viime jouluna Egyptissä. Viikon verran ihmettelimme koralleja ja kaloja Punaisella merellä. Upea reissu todellakin. Varusteet toimivat ja jouluna kuivapuku oli hyvä ratkaisu, ei palellut eikä ollut liian kuumakaan :) Seuraava reissu olisi edessä lokakuussa, jolloin lähdemme jälleen viikoksi Punaiselle merelle, mutta tällä kertaa sukellamme ihmettelemään hylkyjä.

Mutta nyt palaan kirjoitukseni alkuperäiseen aiheeseen eli jääsukellukseen. Olin siis viime viikonloppuna Jyväskylässä suorittamassa jääsukellus-kurssia. Miksi lähteä talvella pakkasella hakkaamaan avantoa ja puljaamaan noin 4 asteiseen veteen? No syitä löytyy monia: haluan sukeltaa Suomessa ympäri vuoden, vedet ovat usein talvella kirkkaita, kalat möllöttävät pohjalla rauhallisina ja pitäähän elämässä olla vähän seikkailua. Jääsukelluskurssi koostuu teoriasta ja 3 sukelluksesta. Perjantai-illan kuuntelimme teorioita ja la-su sukelsimme. Siikajärvellä oli jäätä reilut 50 cm, josta kuitenkin teräsjäätä vain noin 10 cm. Avannon tekeminen oli hauskaa puuhaa (kiitos rakas videosta):


Talvisen sukeltamisen tekee erittäin haastavaksi pakkanen, joka yhdistettynä veteen aiheuttaa usein ongelmia laitteissa. Kun veteen menee ja jonkin varusteen kastelee, sitä ei enää voi tuoda pinnalle, koska vesi jäätyy heti ja varusteet eivät tämän jälkeen yleensä toimi. Olin itse tällä kerralla onnekas ja vältyin näiltä teknisiltä vioilta, joista muut sukeltajat kuitenkin joutuivat enemmän tai vähemmän kärsimään. Jään alla sukelletaan aina köyden kanssa, joka on kiinni sukeltajissa ja pinnalla jäässä. Lisäksi pinnalla tulisi aina olla turvasukeltaja varusteet päällä valmiina tarvittaessa hyppäämään veteen.

Lauantaina sukelluskeli oli päivällä varsin inhimillinen, sillä aurinko lämmitti mukavasti. Ilma pysyi kuitenkin pakkasen puolella. Sunnuntaina kirpeä pakkanen yhdistettynä tuuleen teki kelistä hyytävän ja haasteellisen. Sukellukset olivat molempina päivinä enemmän tai vähemmän opettelua, mutta hauskaa oli! Näkyvyys veden alla olisi ollut varsin hyvä, jos emme olisi käyneet pöllyttelemässä pohjaa. Sukeltamaan kuitenkin päästiin ja pohjalla näkyi pieniä ahvenia ja rapuja. Sain tehtyä yhteensä vaadittavat 3 kurssisukellusta ja kotiin viemisenä olikin suoritettu jääsukelluskurssi :) 

Linssit huurussa vähän enemmän ;) Kuva: Sari


sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Juoksen....

Kun kävelen, tekee mieli kasvattaa vauhtia ja ottaa kevyitä juoksuaskelia. Kun hölkkään rauhallisesti, tekee mieli juosta kovempaa. Kun saan jalkojeni alle tartanin ja pääsen ottamaan vetoja, tunnen itseni onnelliseksi. Pidän siitä tunteesta, kun pääsen nopeasti (siis en mie mikään pikakiitäjä ole ikinä ollut, enkä ole edelleenkään) eteenpäin ja jaloissa hieman hapottaa viimeisen 10 metrin aikana.

Kävin perjantaina kipittämässä mukavia 120 metrin vetoja Kalliosuojan juoksusuoralla. Hallissa oli hiihtoloman vuoksi hyvin hiljaista ja sain rauhassa touhuilla siellä. Toisaalta minusta on mukavaa myös se, että muita ihmisiä on juoksemassa samaan aikaan. Siinä tulee nimittäin itsekin ihan huomaamatta vähän tsempattua, kun tietää muiden katsovan :) Olin juoksemassa tällä juoksusuoralla ensimmäistä kertaa. Tai no en voi sanoa, että ihan ensimmäistä, sillä isäni kanssa olen ollut siellä yli 15 vuotta sitten harjoittelemassa. Juoksusuora on noin 130 metriä pitkä ja taisi siellä olla 5 rataa. Toisessa päässä on lisäksi pituushyppykasa. Ja mikä parasta, kotoa tänne pääsee about 5 minuutissa pyörällä!

Lyhyt verryttely alkuun. Vähän aitakävelyitä. Ja sitten pitikin jo päästä kirmailemaan...
Edellisestä juoksukerrasta onkin aikaa jo monta kuukautta ja silloin olin jäähallin juoksuradalla juoksemassa, hyvä paikka sekin kyllä. Ensimmäinen veto oli hyvin rauhallinen, vähän kroppaa kuunnellen. Tuntui mukavalta, vaikka jalat olivatkin aika jumissa edellispäivänä tehdystä jalkaprässistä. Juoksin vetoja rauhallaisella tahdilla 5 kappaletta. Pidin pienen tauon ja toistin saman. Uskalsin laittaa hieman lisää vauhtiakin :) Mutta tietyssä pisteessä huomaan usein seinän tulevan vastaan: haluaisin juosta nopeampaa ja kasvattaa frekvenssiä, mutta kroppa vain ei ole asiasta ihan samaa mieltä.  Töllöin juoksu muuttuu tahmeaksi eikä vauhti ainakaan parane. Tässä kohtaa tuleekin vastaan se tosiasia, että en ole enää kilpaurheilija. Mutta eipä se haittaa, juoksen sitä vautia mikä tuntuuu hyvältä ja nautin siitä. Todellakin :)

Tällä kertaa kaksi vetosarjaa oli tarpeeksi, sillä viimeisissä vedoissa tunsin jo jalkojen alkavan väsyä. Ensi kerralla juoksen ehkä enemmän tai kovempaa. Yleensä menen aina fiiliksen mukaan ja nautin siitä, että saan tehdä vetoja juuri sen määrän kuin haluan ja sillä vauhdilla joka tuntuu hyvältä. Välillä tosin on mukava vähän tsempata ja tehdä muutama ylimääräinen, vaikka väsymys jo painaisikin. Muutaman kuukauden päästä voisikin jo päästä ihan ulos kentälle juoksemaan, odotan sitä oikein paljon.

Adidakseen luotan lenkkareiden osalta, aina!


Lauantaina ulkona olikin kirpeä -15 asteen pakkanen. Aurinko kuitenkin paistoi lämpimästi kirkkaan siniseltä taivaalta ja mieli olisi tehnyt lähteä ulos vähän hölkkäilemään ja palauttelemaan jalkoja. Päädyin kuitenkin uimahalliin vesijuoksemaan, koska sunnuntaille olisi tiedossa lenkkeilyä ja zumbailua.