Sivut

tiistai 26. helmikuuta 2013

Matkalla mieli lepää

Istun junassa. Aurinko paistaa. Maisemat vilisevät tasaiseen tahtiin ohitse. On jopa melko rauhallista, koska vaunussa on vain muutama matkustaja. Otan paikallani mukavan asennon, laitan kaunista musiikkia soimaan, käännän katseeni ohitse kiitäviin maisemiin ja vaivun ajatuksiini.

Näin tapahtuu lähes aina, kun matkustan yksin. Sisimmässäni asuu pieni haaveilija ja unelmoija, joka pääsee valloilleen etenkin matkoilla. Olen aina nauttinut matkustamisesta. Ja nyt en tarkoita sitä matkaa ruuhkabussissa aamuisin työ- tai opiskelupaikalle, siitä minäkään en nauti. Elämäni on usein täynnä kaikkea aktiviteettia enkä siksi ehdi pysähtyä ja hengähtää niin usein kuin haluaisin. Matkoilla tämä pysähtyminen ja mielen vapauttaminen on kuitenkin mahdollista. En yleensä juurikaan rasitu matkustamisesta, koska juuri silloin voin vain olla ja nauttia siitä.

Istuessani junassa, bussissa tai lentokoneessa annan ajatusteni vaeltaa vapaasti. Niillä on nyt lupa mennä juuri sinne, mihin ne haluavat. Yleensä tavalliset arkiset asiat unohtuvat matkoilla ja pääsen pohtimaan ja leikkimään niillä ajatuksilla, joille ei valitettavasti ole aina aikaa tavallisen arjen keskellä. Toki nämäkin asiat usein linkittyvät jotenkin omaan jokapäiväiseen elämääni.

Välillä toivon, että voisin useammin pysähtyä ja ottaa hetken vain itselleni ja omille ajatuksilleni. On ihanaa, että elämässä ja ympärilläni on ihmisiä ja nautin suuresti kaikista harrastuksistani. Mutta kuitenkin joka kerta, kun olen saanut sen pienen hetken itselleni ja ajatuksilleni tunnen, että olen täynnä rauhaa ja vakautta, iloinen ja onnellinen. Miksi siis en ota useammin aikaa itselleni?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti