Sivut

tiistai 26. helmikuuta 2013

Matkalla mieli lepää

Istun junassa. Aurinko paistaa. Maisemat vilisevät tasaiseen tahtiin ohitse. On jopa melko rauhallista, koska vaunussa on vain muutama matkustaja. Otan paikallani mukavan asennon, laitan kaunista musiikkia soimaan, käännän katseeni ohitse kiitäviin maisemiin ja vaivun ajatuksiini.

Näin tapahtuu lähes aina, kun matkustan yksin. Sisimmässäni asuu pieni haaveilija ja unelmoija, joka pääsee valloilleen etenkin matkoilla. Olen aina nauttinut matkustamisesta. Ja nyt en tarkoita sitä matkaa ruuhkabussissa aamuisin työ- tai opiskelupaikalle, siitä minäkään en nauti. Elämäni on usein täynnä kaikkea aktiviteettia enkä siksi ehdi pysähtyä ja hengähtää niin usein kuin haluaisin. Matkoilla tämä pysähtyminen ja mielen vapauttaminen on kuitenkin mahdollista. En yleensä juurikaan rasitu matkustamisesta, koska juuri silloin voin vain olla ja nauttia siitä.

Istuessani junassa, bussissa tai lentokoneessa annan ajatusteni vaeltaa vapaasti. Niillä on nyt lupa mennä juuri sinne, mihin ne haluavat. Yleensä tavalliset arkiset asiat unohtuvat matkoilla ja pääsen pohtimaan ja leikkimään niillä ajatuksilla, joille ei valitettavasti ole aina aikaa tavallisen arjen keskellä. Toki nämäkin asiat usein linkittyvät jotenkin omaan jokapäiväiseen elämääni.

Välillä toivon, että voisin useammin pysähtyä ja ottaa hetken vain itselleni ja omille ajatuksilleni. On ihanaa, että elämässä ja ympärilläni on ihmisiä ja nautin suuresti kaikista harrastuksistani. Mutta kuitenkin joka kerta, kun olen saanut sen pienen hetken itselleni ja ajatuksilleni tunnen, että olen täynnä rauhaa ja vakautta, iloinen ja onnellinen. Miksi siis en ota useammin aikaa itselleni?



tiistai 19. helmikuuta 2013

Piikkipallo

Koko kropan alimpana osana ovat jalkaterät, joiden päälle kaikki muut kehonosat on kasattu. Ajoittain saatat survoa jalkasi liian pieniin tai oudon mallisiin kenkiin, koska ne nyt vaan sattuvat olemaan niin hienot. Tanssitunneilla tasapainoilet päkiöiden päällä ja hypyistä alastullessa jalkaterä tömähtää ensimmäisenä maahan. Kävelessä saatat tietämättäsi ottaa askeleita jalkaterä virheasennossa ja ajatteleppa kuinka monta askelta tulee otettua vaikkapa lenkin aikana. Jalkaterät saattavatkin ajoittain kokea kovaa kuormitusta. Huomio jalkaterien huoltoon jää kuitenkin usein liian vähäiseksi, myönnän tämän itsekin.

Olen niin usein huomannut, kuinka jalkateräni oikein huutavat hierontaa ja lepoa. Minulla onkin jo pitkään ollut tapana pöyritellä piikkipalloa jalkapohjien alla töitä tehdessä. Pallo pyörii aina työhuoneeni lattialla, milloin missäkin kulmassa ja sopivin väliajoin kaappaan pallon jalkapohjieni alle ja rullailen sitä hetken jos toisenkin. Myös pilatestunnin aloitamme aina rullailemalla jalkapohjia piikkipallolla. Minun jaloilleni tämä ainakin on tehnyt erittäin hyvää, suosittelen kokeilemaan! Palloja on myytävänä ainakin perus tavarataloissa (anttila, prisma, ym). Pallolla on välillä myös mukava hieroa muutakin kroppaa. Parasta tämä on silloin, kun voi itse käydä vaikkapa lattialle makaamaan ja joku toinen hieroo pallolla selkääsi. Alkavan pohjejumin olen useaan kertaan selättänyt hieromalla pohkeet kunnolla auki pallon avulla. Ja sana "kunnolla" tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että rullailen palloa pohkeeni alla koko kehon painolla. Tämä ei tunnu kovin mukavalta, mutta pohkeet kiittävät ja seuraavana päivänä ne ovatkin olleet hyvässä kunnossa.


Työpäivän normaali varustus: villasukat ja piikkipallo
Kotoani löytyy muuten myös pilatesrulla ja -pallo, jotka myös ovat oiva apu kehonhuoltoon. Taas tulikin mieleen, että pitäisi näitäkin apuvälineitä useammin hyödyntää. Pilatesrullalla voi pilatesliikkeiden sijaan myös hieroa esimerkiksi takareidet sekä reiden sivuosat todella tehokkaasti.

Tänään iltani alkaa reformer laitepilateksella, jonka jälkeen kroppani on hyvin herännyt syviä lihaksia myöten ja valmis ottamaan vastaan lyhyen kuntosalitreenin. Päivän päätteeksi haen hyvinvointia sekä mielelle että keholle bodybalance-tunnilta :)

maanantai 18. helmikuuta 2013

Tästä se lähtee!!

Usein on mielessäni ollut oman blogin perustaminen, mutta jotenkin olen aina ajatellut, ettei minulla riitä aika siihen. Muutamat ystävistäni ovat juuri aloittaneet oman blogin pitämisen, mikä on mielestäni hieno juttu. Olenkin innoissani lukenut ystäväni blogia (http://jaamaanihmeet.blogspot.fi/), jossa hän kertoo vaihtarikevään kokemuksistaan  Islannissa. Tästä innostuneena päätin sitten itsekin vihdoin aloittaa oman blogin. 

Olen tallustellut täällä maapallollamme nyt reilut 25 vuotta ja tätä aikaa miettiessäni voin vain todeta, että paljon kaikkea on mahtunut näihin vuosiin, niin iloja kuin surujakin. Tällä hetkellä elän kuitenkin elämäni onnelllisinta aikaa. Elämäni on nyt hyvin erilaista kuin esimerkiksi noin 5 vuotta sitten, jolloin vielä aktiivisesti kilpailin ja suoritin opintojani Jyväskylässä. Ei ehkä kuitenkaan ole syytä verrata elämää nyt ja silloin, koska molemmat vaiheet ovat olleet ainutlaatuisia omalla tavallaan. Positiivinen asenne elämään on kuitenkin johdattanut minut pitkälle elämässäni enkä aio sitä jatkossakaan hukata.

Tällä hetkellä elämääni tuo suurta iloa oma rakkaani, jonka luokse olen juuri muuttanut (saan vihdoin sanoa "hei-hei" vuokra-asunnoilla ja kimppakämpille). Paljon uusia asioita on tapahtunut lyhyessä ajassa, mutta nyt on edessä ihanaa ja onnellista arkea yhdessä <3 Voisin hyvinkin luokitella itseni varsin liikunta-addiktoituneeksi (ja tähän varmasti yhtyvät minua vähänkään tuntevat ihmiset). Liikunta on aina ollut osa elämääni ja en varmaan osaisi elää ilman sitä. Varsin monessa onkin tullut oltua mukana. Kilpaurheilun osalta kaikki lähti yleisurheilukentältä ala-asteikäisenä ja sinne se myös päättyi kyyneleet silmissä loppu keväästä 2010. Tosin myönnän sanonnan "kerran kilpaurheilija, aina kilpaurheilija" pätevän minuun. Kyllä sitä vähintään kerran vuodessa on edelleen päästävä starttiviivalle numerolappu rinnassa. Onneksi on keksitty monia mukavia kuntoliikuntatapahtumia, mainittakoon vaikkapa Helsinki City Tritahlon.

Liikun nykyään lähes joka päivä ja nautin siitä todellakin. Tässä muutaman vuoden aikana olen onneksi oppinut kuuntelemaan kehoani koko ajan paremmin, tosin opettelen tätä yhä edelleen. Kilpaurheilu ja kova treenaaminen jättivät jälkensä kroppaani, niin hyvässä kuin pahassa. On paljon asioita, joita halauaisin tehdä, mutta kroppani on usein eri mieltä. Onneksi olen löytänyt pilateksen, jonka luen viikkottaisiin rutiineihini. Tällä hetkellä harrastan Reformer-laitepilatesta kerran viikossa (tästä lisää myöhemmin). Kouvolassa on hyvät liikuntamahdollisuudet ja runsas tarjonta, mistä olenkin äärimmäisen kiitollinen. Ihanat tanssitunnut ovat tuoneet todella paljon iloa elämääni. Tanssiharrastus on vasta aluillaan, mutta on ollut mukava huomata oma kehitys tässä lajissa. Ja mainittakoon nyt vielä, että minut löytää toisinaan myös pinnan alla sijaitsevasta maailmasta hengittämässä regulaattoriin ja nauttimassa vähän toisenlaisesta ympäristöstä.

Suuri määrä liikuntaa kuluttaa kehoa ja vastapainoksi onkin syytä muistaa panostaa oman kropan huoltoon ja ravintoon. Olen aina syönyt terveellisesti, joskaan suhteeni ruokaan ei aina ole ollut ihan terve. Nautin todella paljon ruuanlaitosta, joten siitäkin tulee tänne juttuja jatkossa varmasti. Tiedän, että minun tulisi tehdä nykyistä enemmän kaikkea palauttavaa ja huoltavaa liikuntaa. Levätäkin muistan yleensä siinä vaiheessa, kun en jaksa mennä edes bodybalance-tunnille. Tiedän kyllä, tässä asiassa minulla olisi paljon parannettavaa!! Tekosyiden keksiminen on kuitenkin välillä liian helppoa. Ehkäpä ajatusten kirjoittaminen tänne blogiin saa minut pohtimaan tätä asiaa entistä enemmän ja tekemään muutoksia elämääni, näin ainakin toivon.

Ehkäpä tässä näin aluksi tarpeeksi tekstiä ensimmäiseen kirjoitukseeni.